keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Itsenäisyyspäivän pukuloistoa

Itsenäisyyspäivän iltana nautin olostani sohvan pohjalla sipsipussi kainalossa. Kuuma glögilasi ja suklaarasia auttoivat minua saamaan itsenäisyyspäivävastaanoton tunnelman. Paloin halusta nähdä miten ihmiset olivat pukeutuneet Presidentin Itsenäisyyspäiväjuhlan teemaan, joka oli itämeri.

Olin tunnin ajan liimattuna televisioon. Ihmettelin, miten Presidentti puolisoineen jaksoi hymyillä jokaiselle juhlavieraalle vastaanottaessaan heitä punaisen maton päässä. Punaisella matolla oli tänä vuonna useita pukuja, jotka loistivat edukseen. Nämä puvut olivat kieltämättä myös kuvatuimpia ja vei todella muilta huomion.

Nuorten keskuudessa varmasti kohutuin vieras Presidentin juhlissa oli Anna Abreu. Hänen pukunsa, oli pääsiäistipun lailla kirkkaankeltainen. Omasta mielestäni puku oli häikäisevä, mutta yhteensopimaton ihoon liimatun koristekivikuvion kanssa. Puku oli rohkea valinta ja varmasti jakoi mielipiteitä rankalla kädellä. Abreun puku oli sellainen, jota itse en valitsisi Presidentin Itsenäisyyspäivän juhliin. Uskon, että värikäs mutta rauhallinen puku on paras valinta. Musta puku tämänkaltaisissa juhlissa ei erotu edukseen.

Minun ehdoton suosikkini oli suunnistaja Minna Kaupin puku. Kauniin kermanvärinen yhdistettynä röpelöiseen helmaan oli fantastisen upea. Hänen pukunsa suunnittelija onnistui täysin, koska Minna Kauppi oli yksi kuvatuimmista juhlavieraista.

Pääministeri Matti Vanhanen ja hänen naisystävänsä olivat myös kuvaajien suosiossa. Matti Vanhasen seuralaisen puku oli minun toinen silmäteräni. Itämeri teemaan täysin onnistunut puku oli syvän sininen, jossa oli todella avara kaula-aukko ja suuri strassi puvun etupuolella. Samaan sävymaailmaan puvussaan yritty myös Tero Pitkämäen puoliso, mutta epäonnistui täysin. Hänen pukunsa oli todella hirveä. Hänen päässään koreili sininen nauha, joka näytti todella hirveltä hänen kuontalossaan.

Pukujen värimaailma oli tänäkin vuonna loistokas. Naisten puvut olivat todella erilaisia, mistä näki, että juhliin on käytetty useaa suunittelijaa. Punaisella matolla saattoi nähdä oranssia, pinkkiä, sinistä, valkoista, keltaista ja perinteikästä mustaa. Juhlista riittää varmasti puheen aiheita ensi vuoden Itsenäisyyspäivään.

tiistai 9. joulukuuta 2008


Pikkusiskoni ylioppiasjuhlat Itsenäisyyspäivän alla

Huonosti nukutun yön jälkeinen aamu ei ole koskaan hyvä koettelus, etenkään juhlien alla kun pitäisi näyttää hyvältä. Pyörin koko yön lakanoiden välissä, koska jännitin suunnattoman paljon siskoni kävelyä lavalle noutamaan valkoinen ylioppilaslakki. Peilistä kurkistava ilmestys ei ollut iloinen yllätys, koska kasvoni olivat valkoiset, lukuunottamatta mustia silmänalusia.

Perjantai 5.12.2008 oli pyhitetty täysin kouluttomaksi päiväksi siskoni ylioppilasjuhlien kunniaksi. Sumun sakeana aamuna keitin itselleni kupillisen vahvaa kahvia, että saisin itseni puoliteholta käännettyä super volume teholle. Kuten jo kerroin, aamuni oli melko katastrofaalinen, mutta siitä huolimatta onnistuin saamaan iloisen mielen ja itseni ihmisen näköiseksi.

Olen aina miettinyt miten ihmiset valitsevat vaatteensa juhliin. Miettivätkö he käytännöllisyyttä, kauneutta, vaatteen pitkäikäisyyttä vai väriä. Onko hinnalla merkitystä ja istuuko se ihmisen yllä. Tänä vuonna ylioppilaiden puvut olivat jälleen kerran perinteikkäät. Juhlava ilme asuissa hehkui auditorion perälle asti, mutta pakko myöntää, että minun siskoni puku oli loistokkain. Musta ja valkoinen väri yhdistetty valkoiseen ylioppilaslakkiin oli upea ilmestys.
Koulun juhlien ja useiden ilon kyynelten jälkeen saavuimme vanhempieni luo juhlimaan. Nostettuamme oman väkemme kanssa maljat, alkoi vieraita saapua juhlistamaan siskoni valmistumista. Oli hieno tarkkailla vieraiden juhla-asuja ylioppilasjuhlissa vuonna 2008.

Juhla-asut eivät olleet väreiltään loistokkaita eikä naiset kantanut mekkoja yllään. Lähes jokaisella naisella oli housut ja kauluspaita. Kauluspaitojen värit olivat synkän vuodenajan lailla, mustia tai harmaita. Juhlavaatteet vierailla oli kuitenkin tämän vuoden mallia, minkä huomasi värivalinnoista ja materiaaleista. Jokainen asu oli kantajansa näköinen. Asut olivat ajattomia ja sellaisia, joita voi hyödyntää myös tulevissa juhlissa. Miehillä oli puvut, joissa jokainen näytti erittäin tyylikkäältä. Kaikilla miehillä ei ollut perinteikästä mustaa pukua ja valkoista paitaa.

Itselläni oli musta kauluspaita, harmaa liituraita liivi sekä liivin kanssa yhteensopivat suorat housut. Liivit ovat nyt muotia ja sen helppous ja mukavuus innoittaa myös minua. Halusin pukeutua tyylikkäästi, joten asuvalinta oli helppo. Harmaan puvun kanssa on jatkossa helppo yhdistella sekä valkoista että mustaa, mutta myös punaista.

Juhlien "teemana" oli Itsenäisyyspäivän värit. Pöydille olin sommitellut valkoisia ja sinisiä kynttilöitä, sekä valkoisia marja manseteita. Itsenäisyyspäivä oli kuitenkin juhlien jälkeinen päivä, joten teema oli meille itsestäänselvä valinta.

Juhlat olivat täydelliset ja vieraat viihtyivät yllättävän pitkään. Ilta oli antoisa ja nautinnollinen myös minulle, koska olin todella onnellinen ainoan siskoni valmistumisesta. Tässä alkaa kuitenkin miettiä, että miten vanha itse olenkaan, jos pikkusiskoni on täyttänyt jo 19 vuotta.


sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Joululahjat pakottivat Sannan näyteikkunashoppailuun

Sunnuntai aamuna, kun sain meikin ja baskerin avulla itseni näyttämään edes vähän vähemmän väsyneeltä, päätin lähteä ulos. Vietin sunnuntaina useamman tunnin itseni kanssa kaupungilla. Sain itseni vihdoin ymmärtämään joulun lähestyvän Poria juosten, mikä pakotti minut rientämään joululahjaostoksille. Oli helppo hankkia lahjat, koska olin jo listannut hankintani useammin kuin vaihtanut ostosuunnitelmiani. Suurin ja ahdistavin tekijä, mikä häiritsi ostonautintojani, oli ihmispaljous. Olin ihmeissäni, kun en ollutkaan Itsenäisyyspäivän jälkeisenä aamuna ainoa ostointoinen. Vanhat mummelit kävelykeppeineen Isokarhun käytävän tukkeena sai oloni enemmän kuin hermostuneeksi.

Aiemmin kirjoitinkin jo blogissani joululahjojen hankkimiseen liittyvästä stressistä. Nyt on kuitenkin jokainen harmaa hius kadonnut ohimoiltani. Kaapistani löytyy nyt pieniä opiskelijan budjetilla hankittuja paketeita. Olen varma siitä, että pienet lahjani lämmittävät saajaansa jouluaattona. Vanhemmilleni ostin Pentikiltä tunnelmaa luovan paketin, jossa suuri kynttilämalja on kääritty kauniisti sellofaaniin. Pakettiin on sujautettu Pentikin omat suuret sydäntulitikut sekä joulunpunaisia serveteitä ja kynttilöitä.

Omalle, ihanalle Turbo- mummolleni somistin itse lahjan perinteiseen tapaan. Tänä vuonna ostin peilialustan, jonka päälle asettelin läpikuultavan sydänmaljan, jonka täytin sinivalkoisilla Fazerin konvehdeilla. Kaikki tämä koreilee sellofaanissa, joka on solmittu sinisellä ja hopealla joulunauhalla. Tämänkaltaiset paketit saa oman mummoni hymyilemään.

Täällä uskallan kertoa teille ostamistani lahjoista, koska en ole kertonut edes omalle avomiehelleni blogini osoitetta. Hän tulee saamaan minulta useamman paketin, joiden sisällöstä hänellä ei ole minkäänlaista aavistusta. Hänelle joulupukki on hankkinut partakoneen, johon voi sisälle laittaa ihoa elvyttävää geeliä, joka levittyy iholle partaa ajettaessa. Koneen pitäisi olla hyvä, koska sitä on mahdollista käyttää myös suihkussa. Ostin hänelle myös tulevaa etelänmatkaamme varten todella tyylikkäät uimashortsit sekä tulevia iltakävelyitämme ajatellen yhteensopivat kaulahuivin, pipon sekä hanskat. Talvipakkasia varten ostetuissa asusteissa värit ovat harmaa ja musta ja johtavassa asemassa salmiakkikuvio, joka on nyt suuri hitti. Hän saa myös pyjama- housut, koska on todella kateellinen omistamistani vaaleanpunaisista flanelli- housuista. Ostin kuitenkin hieman miehekkäämmän väriset, koska onhan hän kuitenkin mies.

Vaikka rakastan antaa läheisilleni lahjoja, tuli shoppaja Sannalle suru puseroon. Veronpalautusrahojen sijoituskohde oli pakko valita, joko muiden tai itseni ilahduttamisen välillä. Päätin siis jättää ostamatta itselleni uusia vaatteita, koska joululahjahankinnat menevät jopa itseni ilahduttamisen edelle.

Kiertelin kaupungilla laput silmillä, jotta en näkisi uusia muotivillityksiä naisten vaatteissa ja asusteissa. Kävin pyörähtämässä vain miesten osastoilla, mutta sielläkin ostohalut juolahtivat mieleeni. Halusin ostaa Tonylle jokaisen tyylikkään vaatekappaleen, jonka tiesin pukevan häntä paremmin kuin hyvin. Tiesin, että tämä on yhtä tavoittelemattomissa, kuin itseni ilahduttaminen.

Olin todella surullinen, kun näin mielettömiä alennuksia näyteikkunoissa. Tarjoukset huusivat minulle "Sanna, minä sopisin loistavasti mustien legginsiesi kanssa samalle hyllylle". Olin masentua, kun tiesin ostamisen olevan mahdoton yhtälö laskupinoni kanssa. Naiset kaupungilla olivat kauniisti pukeutuneita ja minä koin itseni jälleen ainoaksi, joka ei kuulu joukkoon. Kävelin näyteikkunoiden ohi ihaillen kauniita vaatteita, jotka minun oli pakko jättää sinne huutelemaan perääni. Tunsin, kuinka jokainen vaate puhui minulle.

Kuulostaako kauhealta? Ei tässä vielä kaikki... Päätin, että menen hakemaan itselleni erään vaatekappaleen, joka todella sopii kaappiini muiden vaatteiden joukkoon. Tämä vaatekappale huusi minulle viimeisenä. Olen varma, että kyseinen vaate oli onneton liikkeessä, joten pätin mennä pelastamaan hänet.

Ensi kertaan....

Sanna

maanantai 1. joulukuuta 2008

Myyntitykkinä seksistinen mainonta


Naisten vaateliike Lindex, on uhrannut aikaa ja rahaa tänäkin vuonna joulumainontaan. Mainoksessa on satumainen tunnelma, jonka luo rauhoittava melodia ja jouluiset värit. Lasipallot, joiden sisällä loistaa kristallinkirkkaat lumihiutaleet joulumaan yllä, saavat katsojan himoitsemaan tuotetta. Mainoksessa esitellään alusvaatemallistoa, joita esittelee kaunis nuori nainen keinuen lasipallon sisällä, lumoavan talven ympäröimänä. Keinun liikettä on hidastettu, ja kamera on kohdistettu naisen intensiiviseen katseeseen, jonka avulla mainokseen on saatu seksikäs tunnelma. Mainoksessa tunnelma loppua kohden tiivistyy, jolloin naista nähdään makaamassa nahkasohvalla hivelemässä käsinojaa todella seksikkäissä alusvaatteissa ja kiihottunut katse silmissään yrittäen valloittaa katsojan. Melodian tunnelma kipuaa voimakkaammaksi samalla kun lasipallot räjähtelevät rikki ja nainen tihkuu seksiä. Lasipallojen särkyminen tuo mieleen jonkinlaisen purkautumisen, joka tuo mukanaan naisten kasvoille hyvänolon tunteen. Mainoksen päättyessä nainen tarjoaa lasipallomaailmaa katsojalle.

Joulumainonnalla on merkittävä asema mainonnan maailmassa. Joulun alla kuluttajien ostovietti on herännyt henkiin ja he ovat alttiita vastaanottamaan mainoksista ehdotuksia joululahjahankintoihinsa. Joulumainosten suunnittelu vaatii markkinoinnin ammattilaisilta rutkasti mielikuvitusta, jotta mainos houkuttelisi kuluttajan oman tuotteensa ostajaksi. Mainoksen tulee erottua edukseen muiden lähes identtisten tuotteiden mainoksista, jossa Lindex on tavallaan onnistunut aikaistetulla mainonnalla. Lindex on tänä vuonna ensimmäinen, mikä mainostaa alusvaatteita joulumainoksen merkeissä. Tämä on varmasti osittain etu, koska osa kuluttajista on hyvissä ajoin ostamassa lahjoja pukin konttiin. Ainoana mainostajana uteliaimmat ostajat kävelevät liikkeeseen tutkimaan alusvaatteita lähemmin ja mahdollisesti valitsevat kalliimmat alusvaatteet mainoskampanjan ulkopuolelta.


Joulumainonnan henki piilee lumisessa maisemassa, tähtien tuikkeessa, hämärässä tienoossa ja lämpöä hehkuvassa takkatulessa. Porot ja joulumusiikki tuovat mieleen perhekeskeisen joulun, tuoksuvat jouluruoat ja joulusaunassa tuoksuvan tervan. Joulumainonnan pitäisi tuoda iloista joulumieltä koko perheelle.

Lindexin mainos tuo seksin avulla iloisen mielen kohderyhmille, jotka kokevat mainonnan vaikutuksen positiivisena. Joulumainonnan ei kuitenkaan kuuluisi luoda mielikuvia siitä, millainen naisen tulisi olla, eikä mainos saisi tavoittaa nuoria tyttöjä. Seksistinen mainonta kuitenkin myy, eikä kansainvälisen mainonnan rantautumista suomeen voi estää. Seksistinen joulumainonta lietsoo pahaa mieltä eikä vaikutus yhteiskuntaamme ole positiivinen. Paha olo mainoksesta hyökkää, jos katsoja tuntee olevansa ylipainoinen.

Olettamus kohderyhmistä on laaja. Kohderyhmiksi sopivat kaikenikäiset naiset, jotka haluavat panostaa alusvaatteisiinsa ja haluavat herättää miehensä mielenkiinnon. Kohderyhmäksi voisi valita myös aviomiehet, jotka posket punottaen kävelevät alusvaateliikkeeseen valitsemaan seksikkäät alusvaatteet naiselleen, jotka hän haluaa nähdä naisensa yllä. Perheen isät, jotka näkevät vaimonsa yllä flanelli yöpaidan, saattavat valita joululahjaksi seksikkään alusasun, jota vaimo voi sovitella lasten mentyä nukkumaan. Kohderyhmänä on mahdollista olla myös nuoret miehet, jotka ovat vielä täynnä parisuhteen alkuhuumaa ja haluavat ostaa tyttöystävällensä jotakin seksikästä, mistä myös itse pitää.

Positiivisia vaikutteita mainoksesta saavat miehet, jotka pitävät kolme lasta synnyttänyttä vaimoaan seksikkäänä siitä huolimatta, vaikka synnytyksestä on jäänyt 20 kiloa. Piristäviä vaikutteita saa mainoksesta myös poikaystävä, joka odottaa innolla jouluyötä, jolloin näkee tyttöystävänsä pukeutuvan pieneen mustaan alusasuun. Kipinöiviä vaikutteita saavat myös naiset, vaimot ja tyttöystävät, jotka haluavat yllättää miehensä. Naiset, jotka rohkenevat pukeutua seksikkäisiin alusasuihin, kuulevat mieheltään olevansa haluttuja. Tällaiset kohderyhmät, jotka ovat sinut itsensä kanssa ja tietävät mainoksen naisen kärsivän nälkää, ottavat mainoksen avosylin vastaan.


Miehen mielenkiinnon herättäminen seksistisissä mainoksissa, ei varmastikaan ole vaikeaa jos mainoksessa on nainen. Mies saattaa ihailla mainoksessa keikistelevää naista ja sen voimalla ostaa alusvaatteet naiselleen. Ostohalut saattavat herätä myös oopperamusiikin ystävälle kuullessaan melodian taustalla. Kuluttajat reagoivat eri tavalla mainoksiin. Toiset katsovat mielellään seksistisiä mainoksia, ilman että saavat niistä negatiivisia vaikutteita kun taas toinen saattaa olla hämillään samasta mainoksesta.

Lindexin seksistinen tv-mainos saattaa aiheuttaa katselijoille negatiivisia mielikuvia. Naiset, jotka ovat rehevämpiä, eivät välttämättä tunne oloaan seksikkääksi edes ilman mainoksen alusvaatteita. Naiset saattavat syödä sipsiä samalla kun katselevat mainosta ja tarkkailevat samalla vatsamakkaraansa. He saattavat kokea itsensä huonommaksi, koska vertailukohteena on mainoksen nälkäkurki. Lindexin mainos saattaa aiheuttaa myös ylipainoisissa nuorissa alemmuuden tunnetta ja sitä kautta pahaa oloa, mistä seuraa yksinäisyys ja itsensä peittely. Häpeäminen ja esillä olemisen pelko saattavat syntyä mainonnan kautta.

Lindexin joulumainos pyrkii vaikuttamaan tv- katsojien ostohaluihin käyttämällä naisvartaloa syöttinä. Mainoksen tarkoitus on saada kuluttajat ostamaan hyllyt tyhjiksi, sehän on mainonnan tarkoitus. Lindex mainostaa mainoksessaan alusasuja, joten paras tapa esitellä alusasuja on kauniin naisen vartalo, jotta tavoite saavutettaisiin. Naisen vartalo on tällä hetkellä seksiobjekti, joten miksi vaihtamaan hyvää mainostaktiikkaa. Seksillä myyminen tuottaa tulosta, mutta mainontatapa ei ole omintakeinen. Mainos herättää huomiota, mutta ei ainutlaatuisuudellaan.

Lindexin joulumainos pyrkii vaikuttamaan sekä miesten että naisten mielikuviin. Se, mitä kuluttaja näkee ja kuulee mainoksesta, vaikuttaa ostopäätöksiin. Mainos myy mielikuvia seksikkyydestä ja hyvän olon tunteesta. Lindexin mainos myy naiselle mielikuvia siitä, että käyttämällä heidän alusvaatteitaan saat tuntemaan olosi vieläkin seksikkäämmäksi ja kauniimmaksi jumalattareksi. Nainen kokee saavansa ihailua ja tuntee itsensä halutuksi, jos omistaa juuri sellaiset alusvaatteet. Jos mainos saavuttaa naisten mielikuviin tällaisen ajatusmaailman, on mainos useimmiten onnistunut. Se saattaa olla onnistunut siitä huolimatta, että sen negatiiviset vaikutukset yltävät yhteiskuntamme tulevaisuuteen, nuoriin. Mainos on onnistunut silloin, kun tuotteet katoavat joulupaketteihin Lindexin kassalla.

[Lindexin mainoksen löydät Youtubesta nimellä; lindex christmas.mov]

Muodin huipulla laihuus ja kauneusleikkaukset

Olen kriittinen tarkkailija ulkonäköasioissa. Sohvaperuna, joka arvostelee mainoksissa pyöriviä puolialastomia ihmisiä. Mielikuvat, joita mainokset minussa herättävät, ovat vahvoja siitä, että yhteiskunta lietsoo pahoinvointia mainoksien kautta.

Kauneus on katsojan silmissä. Tätä lausetta kuulee useamman suusta, mutta ajatteleeko ihmiset omassa päässään todella niin? On vaikea uskoa, koska nyky- yhteiskunnassa naiset eivät hyväksy luonnollista vanhenemista, joka ilmenee ryppyinä silmäkulmissa ja roikkuvina alleina. Naiset eivät myöskään hyväksy uimarenkaaksi kertynyttä vatsamakkaraa. Miehet taas eivät halua olla tietokoneen kimpussa hääräileviä silmälasipäisiä naruja, vaan haluavat olla treenattuja ja hyvännäköisiä naiskauneuden silmissä.

Useammalle tavalliselle tallaajalle, on varmasti muodostunut mielikuvia siitä millaisia miesten ja naisten pitäisi olla. Tuntuu pahalta nähdä riutuvia tyttöjä ja maitorahkaa napaan paukuttavia poikia, joiden päässä on selkeä kuva millaiselta pitää näyttää. Naiset kuvittelevat, että nainen on kaunis, jos omistaa pitkät blondatut hiukset, isot rinnat ja sopivan pyöreän pyllyn. Miehet taas kuvittelevat, että saavat hurmattua naisen treenatulla vartalollaan. Olen ehdottomasti näitä väitteitä vastaan.

Nainen on kaunis, olemalla sinut itsensä kanssa. Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, näyttää varmasti muiden silmissä terveeltä, hyvinvoivalta ja kauniilta. Itsestään voi pitää hyvää huolta nauttimalla liikunnasta, ilman että siitä tulee pakkomielle. Varttuvien naisten kohdalla ongelmana on usein rypistyminen. Halu pysyä nuorena on niin suuri, että on valmis menemään jopa leikeltäväksi kirurgin pöydälle. Tämä onneksi ei ole vielä rantautunut suomessa jokaisen naisen arkeen.

Olen itse sellainen, että arvostan ihmisen persoonallisuutta. Tottakai miehen pitää olla omasta mielestäni hyvännäköinen, jotta kiinnostun ihmisestä. En kuitenkaan arvosta ulkoisia ulkonäkökriteereitä, joita mainostetaan tiiviisti. Mies, joka ottaa minut huomioon, viettää kanssani aikaa kynttilän valossa, on minulle paljon tärkeämpää kuin pinnalliset asiat. Nautin, kun toisella on samanlainen ajatusmaailma, jotta voin jakaa kaikki päivän puheenaiheet henkilön kanssa, jota rakastan. Olen monesti huomannut, että mies, joka on kuin kiiltokuva, on hyvännäköinen, mutta päässä ei virtaa asioita, joita minä arvostan. Olen todennut, että he rakastavat itseään niin paljon, että he menettävät minun silmissäni ulkonäkönsä avaamalla suunsa. Puheet siitä kuinka paljon puntti nousee, ei vetoa minuun.

Jokainen meistä vanhenee, eikä nuoruus ole pysyvää. Meidän pitäisi vanheta tulevaisuudessa kunnialla ja miettiä mitä hyvää olemme saaneet aikaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ihminen ei ole vanha, ennen kuin ajattelee niin.
Oma isoäitini on turbo-mummo. Hän on 83- vuotias ja seurasi aktiivisesti Big Brother tv- formaattia, mikä omasta mielestäni on melko huvittavaa. Hän on aina ollut positiivinen ajattelija ja sanoo itseänsä vielä nuoreksi, koska jaksaa käydä laulamassa viikoittain. Hän on myös aina sanonut, että ihminen ei nauti elämästään, jos aina pitää olla laihdutuskuurilla. Hän on viisas nainen ja uskon täysin hänen sanomaansa, mitä hän minulle aina julistaa. Ihailen häntä suunnattoman paljon.

Vaikka olen itsekin kriittinen välillä omaan ulkonäkööni, se häviää hetkessä kun muistelen edellisestä työpaikastani tyttöjä, jotka kärsivät anoreksiasta. Sairaus on todella voimakas, eikä sen kynsistä pääse helpolla irti. Sairaudet, jotka vievät teinitytöt mennessään kalvavat yhteiskuntaamme, jota mainosmaailma ja materialismi ympärillämme lietsoo. nyky- yhteiskunnassa laihuus on ollut muoti-ilmiönä jo pitkään, eikä se taida mennä kuin huonompaan suuntaan. Toivottavasti ihmiset ymmärtävät olevansa kauniita juuri sellaisina kuin itsensä peilistä näkee.

Nauttikaa liikunnasta ja syömisestä, älkää ottako puntarin lukemasta paineita. Liikunta syömisen vastapainona antaa pidemmän talutusnuoran herkuttelulle. Kun liikkuu, saa myös syödä! =)


Sanna


(kuva osoitteesta naviny.by/google)




keskiviikko 26. marraskuuta 2008


Sisustamisen värimaailma

Itse valitsen mielelläni värejä joista itse mieheni kanssa pidämme, mutta jotenkin kummallisesti ne on aina trendin värimallit. Valitsen aina sellaiset värit, jotka saavat olon rauhalliseksi ja joiden keskellä viihtyy. Kyseessä on kuitenkin kodin sisustaminen, eikä sitä ole tarkoitus uusia kuukausittain. Pieniä silmää piristäviä muutoksia on helppo tehdä, jos perustus on kunnossa.

Kodin sisustamista pitäisi suunnitella ennen toteuttamista harkitusti. Kaupat ovat pullollaan ihania sisustustavaroita, joita tarttuu useimmiten mukaan, jos lähtee ostoksille ilman selkeää visiota. Pitäisi siis valita värit huonekalujen ja tapettien värimaailmaan sopivaksi. Kaiken lähtökohtana on omasta mielestäni huonekalut ja tapetit, koska niitä ei vaihdeta vuosittain.

Olen katsellut nykyisiä verhojamme jo liian pitkään. Muutimme nykyiseen omaan kotiimme vuosi sitten ja ne ovat siitä lähtien koreillut ikkunassamme. Olin silloinkin oman tapani mukaan rohkea, mutta ostos todella kannatti.Ostin oliivin vihreät verhot ja samasta kuosista tehdyt tyynynpäälliset. Samainen vihreä on edelleen suosittu väri muiden trendivärien joukossa. Nyt kuitenkin mieli tekisi ostaa uusia sisustuselementtejä.

Tällä hetkellä suosittuja värejä sisustuksessa ovat mustan, valkoisen ja ruskean lisäksi syksyisen oranssi, oliivin vihreä ja tumma lila. Nämä värit hyppivät kaupan hyllyillä huutaen "osta minut". Meinasin kyllä ostaakin. Päädyin kuitenkin siihen lopputulokseen, että odottelen vielä hetken, koska rahareikiä minulla tällä hetkellä on tärkeämpiäkin (olen suuntaamassa etelän lämpöön tammikuussa).

Meillä kotona värimaailma ja sisustus on melko omaperäistä. Mieheni suunnittelee huonekalumme, jonka jälkeen itse valmistaa tai teettää ne. Tämän vuoksi kodissamme ei ole montaa huonekalua ostettuna markkinoilla kilpailevista huonekaluyrityksistä.

Keittiömme on kauttaaltaan mustaa ja ruskeaa, kun taas olohuoneen pinnoissa suosimme vaaleaa puuta, tammea. Suuri massiivinen kulmasohvamme, jossa vietämme koko perhe paljon aikaa, on ruskea. Meidän sohva on väriltään helposti yhdisteltävissä kauden väreihin. Oliivin vihreä sopii olohuoneeseemme täydellisesti. Haluaisin kuitenkin syksyisen oranssia sävyä yhdistettynä oliivin vihreään. Tämä muutos projekti on kylläkin vielä todella pahasti jäissä.

Pienillä elementeillä, kuten kynttilät yhdistettynä samanväriseen huopaan ja pöytäliinaan, on erittäin mukava piriste sisustuksessa. Sisustustyynyt, valaisimien varjostimet ja kukkaruukut on myös helppo vaihtaa uusiin. Pienet yksityiskohdat tuovat uskomattoman paljon piristystä. Oma mieli virkistyy ja mielenkiinto siivousta kohtaan lisääntyy. ;)



Sisustamisen iloa!


Sannanne



(kuva http://www.mbnet.fi/)



Rakennekynsien pyörteissä

Näin pikkujouluaikaan kauneushoitolat saavat nauttia asiakkaista. Kaikenlaiset hoidot ovat tällä hetkellä naisten suosiossa, koska se on viimeinen silaus näyttää hyvältä pikkujouluissa. Kauneushoitolat ovat oivaltaneet sen vuosien varrella, koska nyt mainoksia löytyy jokaisen ilmaisjakelulehden sivuilta.

Kauniit kädet ja huolitellut kynnet ovat pikkujouluaikaan ehdottomasti suurin suosikki ja yleistynyt uskomattoman nopeasti ympäri suomea. Rakennekynnet ovat kauniit aina, jos niihin on valmis hukuttamaan rahaa. Olen huomannut, että naiset, jotka laittavat kynnet itsellensä kerran, haluavat pitää kynnet itsellänsä aina.

Rakennekynsiä on monenlaisia, mutta itse olen kuullut, että LCN- kynnet, ovat paras mahdollinen vaihtoehto. Ne säilyvät luonnollisen näköisinä eivätkä kellastu. Omaan kynteen kiinnitetään tippi joka ei erotu omasta kynnestä. Tämän menetelmän jälkeen pitää kynsiä käydä huoltamassa, kynnen kasvunopeudesta riippuen, noin kuukauden välein. Itse en ole tiennyt, että kynsiä voi myös itse lakata, kunhan käyttää poistaessa kynsilakanpoistoainetta, joka ei sisällä asetonia.

Itse olen harkinnut kokeilevani kynsiä. Olisi ihana tuntea itsensä naiselliseksi ranskalaisessa huolitellussa manikyyrissä. En ole kuitenkaan päätynyt vielä vankkaan lopputulokseen päätöksessäni, koska niihin todella uppoaa rahaa. Olen punninnut vaihtoehtoja; Haluanko itselleni hyvin istuvat merkkifarkut vai rakennekynnet kuukaudeksi? Hmmm... En todella osaa päättää.


(kuva kynsistä otettu osoitteesta dethea.com)

maanantai 24. marraskuuta 2008

Ihana joulu ja rauha?

En osaa sanoa, onko tämä joulun tuoma vipinä ja vilske minulle sitä odotettua aikaa. Minulle tämä joulun lähestyminen tuo hermoja raastavia paineita joululahjojen ostamisesta. Olen tunnettu siitä, että jätän aina jopa niistä puhumisen viime hetkeen. Tiedän kuitenkin, että joulu on joka vuosi, mutta siitä huolimatta olen joka vuosi yhtä tyhmä.

Olen kyllä ehdottomasti jouluihminen. Herkuttelen mielelläni itseni ähkyyn suklaakonvehdeilla, puhumattakaan muista joulunantimista. On ihana viettää aikaa sukulaisten kanssa ja nauttia lyhtyjen valaisemasta valkeasta hangesta. On täydellistä kääriytyä oman kullan kanssa huopaan ja nauttia glögistä nautinnollisen jouluruoan ja saunan päätteeksi.

Suuri pettymykseni on, että joulun merkitys on kääntynyt materialismiin. Olen sitä mieltä, että joulu on perhejuhla, jolloin pitäisi nauttia hetkestä kynttilän valossa syömällä hyvin. Syömisen yläpuolelle on kuitenkin kiivennyt lahjat, joita vanhemmat ja sukulaiset kantavat selkä vääränä kaupungilta jo kesälomalla. Tämän vuosituhannen lapset eivät varmasti edes tiedä, miksi joulua vietetään. He odottavat vain suuria säkillisiä lahjoja, joita he eivät osaa edes arvostaa. Useimmiten tytöt saavat kalliita lahjakortteja muotiliikkeisiin, joista saavat hakea haluamansa muotivillitykset itse. Eikö olekin hölmöä?

Olisi kätevä jättää joululahjojen ostaminen joulun jälkeisille päiville, koska silloin alkaa järisyttävät alennusmyynnit. Naiset ryntäävät vaateliikkeiden notkuville ale- pöydille käyttämään kyynärpää taktiikkaa. Joulun jälkeen todella kannattaa olla hereillä, jos on tarve täydentää vaatevarastoaan, mutta täytyy muistaa pitää villiintyneiden naisten keskuudessa puolensa.

Olen ajatellut ostaa jotakin pientä, mutta samalla näyttävää lahjaksi vanhemmilleni. Luultavasti kävelen Pentikille ja valitsen sieltä lämminhenkisen asetelman, jossa päätemana on kynttilät. Mummolle ajattelin koota korin, johon kerään luultavasti jotakin pientä; glögiä, suklaata ja kahvia. Saatan ehkä jopa ostaa Samuli Edelmannin uusimman julkaisun Virsiä.

Itse suuntaamme kohti hankoa viettämään joulua avomieheni (tietenkään koiraamme Jalmaria unohtamatta) kanssa. Aion pakata mukaani lämpimän pyjaman, villasukat sekä kaikille sukulaisille ostamamme joululahjat, joita emme ole vielä hankkineet. Jätän kotiin kaiken, mikä liittyy normaaliin hektiseen arkeen. Toivottavasti olen joulun jälkeen herkkujen tuomien kilojen lisäksi myös rentoutuneempi.

Mitä sinä ostit, vai oletko samoissa saappaissa kanssani?

Joulumieltä!

Sanna

perjantai 21. marraskuuta 2008



Hiukset on käyntikortti

Muodin edelläkävijänä tunnetaan ehdottomasti kuvankaunis muotiguru Victoria Beckham. Hollywoodin tähdet seuraavat tiiviisti hänen jalanjälkiään kaikessa mitä hän tekee. Juorulehtien valokuvaajat ovat heti Victorian kannoilla, kun hän poistuu kotoa. Voisin kuvitella, että jopa kuuluisuudet ovat tarkastelleet juorulehtien kansia, koska todella moni Hollywood tähti ilmestyy punaiselle matolle esittelemään samoja hiuksia kuin Victoria Beckham.

Victoria vaihtaa hiustyyliä useammin kuin jotkut vaatteita. Hänen edellinen hitti hiuksissa oli eteenpäin pitenevä polkka. Niskatukka oli todella lyhyt ja eteenpäin kutrit laskivat lähes leuan kohdille. Hänen hiuksensa on ollut vaaleat, jotka on muuttunut hiljalleen kohti tummanruskeaa. Hänen uusin villityksensä on todella lyhyet tummanruskeat hiukset, jotka sopivat hyvin hänen kapeille kasvoilleen.

Tummanruskea ja musta on hiuksissa hollywoodin tähtiä seuraten out. Sen huomaa tähtien vaaleista raidoista, jotka kertovat siitä, että he yrittävät epätoivoisesti saada itsellensä vaaleaa kuontaloa. Voisin kuitenkin kuvitella, että talven tullen ihmiset haluavat kasvoillensa raamit tummentamalla hiuksiaan. Tekihän rouva Beckham kuitenkin samoin.

Vaikka Victorialla ei tällä hetkellä olekaan otsatukkaa, on se siitä huolimatta tyylikäs hiuksen pituudesta riippumatta. Jos otsatukka ei kuitenkaan ole sinun tyyliäsi, ei hätää. Puolipitkiin ja pitkiin hiuksiin saa upeasti kauniit kiharat, jotka sopivat arkeen ja juhlaan. Kaunis kiharapilvi on tämän hetken muotivillitys, joka villitsee myös minua. Otsatukka on ollut jo pitkään pinnalla, mikä helpottaa otsatukkaan rakastuneita ihmisiä (myönnän kuuluvani myös tähän joukkoon). Muodista huolimatta hiusten hyvinvointi näkyy ulospäin ja se on myös tämän päivän hitti. Kaunis kiilto saa hiukset näyttämään kauniilta myös ilman kiharoita ja otsatukkaa.

Hiuksien ei tarvitse olla Voguen kannesta, vaan sellaiset joissa itse näytät omasta mielestäsi hyvältä. Tällä hetkellä muodissa on luonnollinen look, joten voit valita itsellesi kauniin luonnollisen sävyn ja mallin. Itse olin ehkä liiankin rohkea leikatessani Victorialta kopioidun polkkatukan. Olen myös siirtynyt hänen jalanjäljissään mustasta tukasta vaaleampaan versioon, mutta harkitsen siirtymistä hieman tummempaan versioon talven tullen.

On hauska leikkiä hiuksilla, etenkin väreillä. Hiukset on uusiutuva luonnonvara, mutta ei kuitenkaan uusiudu niin nopeasti kuin nainen haluaisi. Hiusten leikkuun epäonnistuminen ei tuo kauniita paksuja hiuksia takaisin yhdessä yössä. Tästä syystä suosittelen hyvää kampaajaa, vaikka se maksaisikin muutaman euron enemmän. On myös suositeltavaa, että käy samalla kampaajalla, koska jokainen kampaaja käyttää saksia omalla tavallaan. Itse olen käynyt useiden kampaajien sakset läpi, kunnes viime vuonna löysin itselleni sopivan. Aion pitää hänestä kiinni kynsin ja hampain.

Hiukset muuttavat merkittävästi ihmisen ulkonäköä. Tämän vuoksi en itse ole uskaltautunut heittäytymään kaikkiin muodin haasteisiin. Jokaisella on omanlaiset kasvot, joiden mukaan hiukset täytyy suunnitella. Itse pyöreäkasvoisena tiedän, että minulle ei tule koskaan sopimaan täysin tasaiseksi leikattu pitkä tukka. Olen kuitenkin löytänyt juuri minun kasvoilleni sopivan mallin aina kun olen sitä halunnut muuttaa. Olen tarkka hiuksistani, koska pidän hiuksia ihmisen käyntikorttina.

Toivottavasti talvi tuo tullessaan myös teille uusia tuulia hiuksiin, olkaa rohkeita!

-Sanna-

(Victoria Beckhamin kuvat osoitteista; http://www.hairstyle-blog.com ja hot-celebrity-hairstyles.blogspot.com)

tiistai 18. marraskuuta 2008


Syksyn värit Sannan maailmassa


Synkkään ja tuuliseen vuodenaikaan on aina mukava pukeutua lämpimästi. Syksyn ja talven suosikit tänä vuonna on murretut värit, jotka lämmitävät myös varmasti ostajan silmää.Rakastan mustaa, mutta siihen on kiva yhdistellä kauden värejä.Kaupunkini vaateliikkeiden haukkana, olen valinnut itselleni muutamia piristäviä värejä tämän syksyn pukeutumiseeni.

Tämän syksyn ehdottomiksi trendiväreiksi olen havainnut liilan ja harmaan. Nämä kaksi väriä sopivat todella ihanasti yhteen, mutta pukevat kantajaansa myös yhdisteltynä muihin väreihin. Meistä jokainen kuitenkin tietää, että kaikki värit eivät sovi jokaiselle, vaikka kuinka haluaisi. Onneksi syksyn väreissä on myös muita vaihtoehtoja, joista jokainen löytää suosikkinsa tälle syksylle ja tulevalle talvelle. Sinapin keltainen, fucsian punainen sekä tummansininen koreilevat näyteikkunoissa liilan ja harmaan seurassa.

Yöelämä- pukeutuminen on täysin oma osastonsa, ainakin minulla. Vuodenajasta huolimatta pukeudun useimmiten mustaan. Se on luotettavin värivalinta, mikä sopii täydellisesti tilanteeseen kuin tilanteeseen. Voisin uskaltaa jopa sanoa mustaa väriä naisen parhaaksi ystäväksi pukeutumisessa. Se hoikentaa, on tyylikäs ja seksikäs samaan aikaan, mutta tarvittaessa myös arkinen. Mustaan on helppo yhdistää asusteita tilanteen mukaan. Musta on aina muodissa!
Hyvää tiistai iltaa!
-Sanna-

sunnuntai 16. marraskuuta 2008


Kenkä- korolla vai ilman?


Rakastan vaatteita, mutta vain jos se tuntuu mukavalta päällä. Rakastan vaihdella vaatteita päivittäin, mutta en missään tapauksessa useaa kertaa päivässä. Siinä on suuri ero! Valitsen vaatteeni kaapista erittäin harkitusti jo edeltävänä iltana, koska minulla siihen valitsemiseen menee välillä tuskaisen kauan aikaa. Vaatteen pitää ehdottomasti tuntua hyvältä päällä ja siinä pitää tuntea olonsa kotoisaksi. Ei ole kiva lähteä kotoa, jos vaatteen asentoa pitää kaiken aikaa korjailla.


Omasta mielestäni kengät ovat omassa pukeutumisessani ehkä suurin ongelma. Rakastan kenkiä, mutta mukavuutta korostavana pukeutujana en suinkaan laita jalkaani epämukavia jalkineita. On olemassa muotitietoisia ja mukavuudenhaluisia muotitietoisia, joista itse kuulun jälkimmäiseen. Lyhyenä ihmisenä tiedän, että korko nostaisi minua esille ihmispaljoudessa, mutta siitä huolimatta valitsen useimmiten kengän ilman korkoa. Olen ehdottomasti korottomien kenkien jalustalle nostaja.


Kenkäkaupat ovat pullollaan ihania kenkiä, mukavia kenkiä sekä kenkiä, jotka yhdistävät molemmat tekijät. Onneksi tällä hetkellä muodissa on kenkiä laidasta laitaan. Syksyn muodissa on kuitenkin selvästi ollut havaittavissa matalapohjaisia kenkiä, joissa on pitkä varsi. Kenkien värinä, jopa klassikoksi yltävän valkoisen on ohittanut ruskean eri sävyt. Toki valkoinen kenkä tulee aina pysymään mustan kengän rinnalla. Musta kenkä on kuitenkin minun henkilökohtainen suosikkini. Musta väri on yhdisteltävissä jokaiseen vaatteeseen, jonka omistan. Arkipäivisin korostan rentoa pukeutumista, ja useimmiten rennon pukeutumisen vuoksi valitsen kenkävalikoimastani tennarit. Hauka juttu, miksi ostan kenkiä jos useimmiten valitsen samat kengät kouluun lähtiessäni? Syy siihen saattaa löytyä itsensä panostamisesta. Olen melko laiska arkiaamuisin, koska valitsen mieluummin mukavan lämpimän sängyn hetkeksi pidempään, kuin peilin edessä seisomisen.

torstai 13. marraskuuta 2008

Information!

Hetken pohtiessani kauan vaivannutta aihevalintaa, päädyin erittäinkin laajaan ja mielenkiintoiseen aiheeseen. Aiheenani on siis muoti, joka sisältää tavallaan kaiken sen, mitä me yhteiskunnan materialistit haluamme seurata kaikessa. Olen kuitenkin valinnut muodin alakäsitteistä trendit, jotka liittyvät pääosin vaatetukseen ja sisustamiseen. Ehkä saatan sivuuttaa hieman myös laihdutusmaailman trendejä, jotka todella ovat nykyaikaa. Tämä alkaa vaikuttaa jopa mielenkiintoiselta ja hauskalta itsenikin kannalta, koska tarkoitukseni on kertoa Suomen ja koko maailman muoti- ilmiöistä sekä niiden vaikutuksista minuun. Tarkoitukseni ei suinkaan ole antaa mitään vinkkejä, jos ei joku sitten halua rivien välistä niitä nyppiä. Sekin tietenkin on sallittua. Lukemalla blogiani, tulette varmasti huomaamaan, miten helposti rahasta pääsee eroon.

Hyvää yötä!

Väsynein terveisin Sanna

tiistai 11. marraskuuta 2008

Viestintää jännittäjän silmin…

Jokainen meistä kokee viestinnän maailman omalla tavallaan. Meistä jokaisella on omat kokemukset viestinnän maailmassa ja ne muokkaavat vahvasti omaa sisäistä ”viestijä minäkuvaamme”. Positiiviset kokemukset saattavat parantaa esiintymiseen liittyvää pelkoa, mutta useimmiten jännittäjä kokee tilanteen yhtä kammottavaksi palautteesta huolimatta. Negatiiviset kokemukset useimmiten laskevat itsevarmuutta ja pahimmillaan itsetunto saattaa saada kolhuja. Varmasti jokainen meistä osaa antaa vihjeitä jännittäjälle, mutta kuinka moni pystyy sisäistämään itse ohjeet ja toimimaan niiden mukaan? Jokainen jännittäjä itse tietää, että hikoilevat kädet ja punainen hehku kasvoilla ei katoa, vaikka esiintymistä kuinka harjoittelisi.

Varmasti jokaisella minut tuntevalla ihmisellä on minusta kuva vahvana esiintyjänä.
Tämä ei ole ihmettelemisen aihe, koska olen todella puhelias keskustelu- ja ryhmätilanteissa. Ihmiset kuitenkaan eivät näe lävitseni, joten he eivät osaa edes aavistaa, kuinka vaikea minun on olla joukon edessä ja esiintyä.

Oman opiskelutaipaleeni aikana, olen joutunut esiintymään useasti. Onneksi kohdalleni on aina osunut kannustavat opiskelutoverit, jotka eivät ole saaneet minua tuntemaan oloani epämukavaksi luokan edessä. He ovat kuunnelleet puhettani, eikä kukaan ole hihitellyt takarivissä, niin kuin lukiossa. Itse jännittäjänä tiedän, että esiintyminen ei ole ylitsepääsemätön asia, mutta tilanne on nopeammin ohi jos huomaa kuuntelijoiden pitävän aihettani mielenkiintoisena.

Oman vuoroni odotus saa jo sykkeeni nousemaan pelottavan korkealle. Kävelyn aikana luokan eteen toistan päässäni: ”jokainen meistä joutuu esiintymään, jokainen meistä joutuu esiintymään…”. Tunnen punan kiipeilevän leuasta kohti otsaa. Esiintymistilanteessa koen, että kieleni menee solmuun ja ajatuskin puheen ulosannista katoaa. Jalkani ovat vetelät ja kasvoni varmasti punaisemmat kuin paloauto. Käteni tärisevät ja yritän lukea paperista hyppimättä rivien yli. Katson paperia liian tarkasti ja puhuessani mietin opettajien antamia ohjeita: ”Muista katsoa puhuessasi yleisöön…”.

Olen aina saanut esiintymisestäni kehittävää palautetta, mutta en koskaan negatiivista. Palaute on useimmiten kohdistunut esittämäni aihealueen rajaukseen ja sen sisältöön positiivisessa mielessä. Kehittävää ja rakentavaa palautetta olen saanut katseen säilyttämiseen yleisössä ja ajoittaiseen puheen nopeuteen. Itse koen näiden johtuvan jännittämisestä. Hauskinta tässä onkin omasta mielestäni se, että olen ainoa, joka huomaa jännitykseni. On myös hyvin mahdollista, että esiintymistäni katselleet ihmiset eivät ole halunneet sanoa totuutta juuri sen vuoksi, että esiintymiseni jatkossa olisi helpompaa.

Koen vahvuudekseni esiintymisessä sen, että ihmiset luulevat minun olevan rohkea. Näin ihmiset keskittyvät puhumiseeni, eivätkä siihen, että minä jännitän. Olen aina pitänyt puheen valitsemastani aiheesta, joten se on ollut omalla tavallaan helpompaa kuin annettu aihe. Tästä johtuen jännitän seuraavaa esiintymistäni. Aihe josta puhun, on melko haastava, eikä herätä edes minun omaa mielenkiintoani. Tilanne tulee olemaan juuri sellainen, kuin aiemmin teille kuvailin!

Ryhmätilanteissa selviydyn hyvin. Omasta mielestäni kunnioitan kaikkien mielipiteitä ja pyrin keskustelemaan, muita keskeyttämättä. Jokaiselle tulee antaa mahdollisuus kertoa ehdotuksia ja tuomaan itsensä esille. Keskustelu ryhmässä on välillä hankalaa, muta hyvä tiimi toimii. Lopputulos on useimmiten paras mahdollinen, koska ryhmän tavoite on yhteinen. Ryhmässä kaikkien jäsenten mielipiteitä kunnioitetaan ja kootaan harkitusti yhteen. Ryhmätyöskentelyssä tehtäviä on mahdollisuus jakaa, kunhan jokainen ryhmän jäsen on sitoutunut yhteiseen päämäärään samalla panoksella.

Kirjoittaminen ei ole aina helppoa. Olen todennut, että koskaan ei saa miettiä lausetta liian tarkasti, jotta oma persoona heijastelisi rivien välistä. Jokaisella on kuitenkin täysin oma tyylinsä kirjoittaa. Omasta mielestäni on helpompi kirjoittaa, jos aihe kiinnostaa minua. Minun tarvitsee myös saada kirjoittamiseen jonkinlainen inspiraatio, jotta se tuntuisi mukavalta ja luontevalta. Useimmiten silloin alkaa aiheita virrata jopa niin paljon, että ei tiedä minkä aiheen valitsee. Pidän kirjoittamisesta, jos sanoja virtaa paperille nopeammin kuin ajatus juoksee päässäni. Hermostun nopeasti, jos en keksi aihetta, tai sopivaa sanavalintaa. Silloin tiedän myös sen, että kyseessä ei ole minulle oikea hetki aloittaa kirjoittamista. Sen vuoksi pyrin aloittamaan ajoissa, jotta saan kaiken valmiiksi annettuun päivämäärään mennessä. Parhaiten pystyn keskittymään kirjoittamiseen kotona täydessä hiljaisuudessa. En kuitenkaan sano, että kirjoittaminen olisi minulle helppoa. Minulle tuottaa välillä ongelmia kielellisesti oikein kirjoittaminen. Olisi varmasti hyvä kaivaa pölyttyneet kielioppikirjat lukioajoilta ja palauttaa kielioppisääntöjä mieleen.

maanantai 10. marraskuuta 2008

Ihana syksy...

Aamulla kun lähdin kotoa, oli pimeää ja nyt kun saavuin takaisin, on pimeääkin pimeämpää. Tuntuu kurjalta, kun kaikki pilvien välistä pilkistelevä päivänvalo on jälleen jäänyt näkemättä. Koen olleeni tänään puolinukuksissa koko päivän. Tuntuu siltä, kun tätä maanantaita ei olisi ollutkaan. Tämä saattaa kuitenkin täysin johtua siitä, että maanantai päiviä ei ole tarkoitettu minua varten.

Kuitenkin asian voi aina kääntää positiiviseksi, tai ainakin yrittää. Minä itse koen tänään olleeni väsyneestä olemuksestani huolimatta erittäin aktiivinen. Olen jaksanut istua lähes jokaisella luennolla puuskuttamatta väsynyttä olotilaani. Olen antanut itsestäni kaiken selviytyäkseni maanantain horroksesta ja selvinnyt siitä omasta mielestäni uskomattoman hyvin. Nyt kun saavuin takaisin ihanan sateiseen kotikaupunkiini kaikkeni antaneena, saan käpertyä sohvalle ja kietoutua peittoon. Ehkä jopa annan itselleni hieman aihetta nauttia suklaasta ihanien tv- sarjojen ääressä, joita en ole vielä yhtenäkään maanantaina jättänyt katsomatta. Ehkä juuri sen vuoksi olen miettinyt, että olenkohan tiedostamattani valinnut itselleni rakkaat tv- sarjat niiden esittämispäivän perusteella? Olenhan kuitenkin aina maanantaisin luistamassa lenkkeilystä ja kaatumassa sohvalle, jos kukaan ei minua ole patistamassa.Onkohan mahdollista...Itse maanantai päiviä vihaavana koen helpoksi syyttää viikonpäivää repsahdettuani ostamaan suklaata uutta kuntokuuria aloittaessani. Minun yleisin lausahdus on varmasti, että "aloitan sen kuurin sitten vasta ensi maanantaina". Maanantai on useimmiten helppo päivä herkkusuille antaa itselleen mahdollisuuden repsahtaa, koska arki ei ole viikonlopun jälkeen lähtenyt käyntiin edes vahvalla kahvilla. Sateinen päivä on vielä suurempi riski antautua suklaan nautintoihin, ainakin minulle.

Rakastan syksyssä pimeitä iltoja ja rapisevia peltikattoja, kunhan itse saan nauttia sisällä lämpimän peiton alla kynttilän valossa ja tietenkin ihanien tv- sarjojen ääressä. Onhan se oma kultakin siinä enemmän kuin kiva. Paljon kivampi on kaksin käpertyä kynttilän valossa sohvalle syömään sitä suklaata, jonka repsahdin ostamaan sieltä kaupasta.

Ihanaa maanatai iltaa teille kaikille!

-Sanna-