Viestintää jännittäjän silmin…

Jokainen meistä kokee viestinnän maailman omalla tavallaan. Meistä jokaisella on omat kokemukset viestinnän maailmassa ja ne muokkaavat vahvasti omaa sisäistä ”viestijä minäkuvaamme”. Positiiviset kokemukset saattavat parantaa esiintymiseen liittyvää pelkoa, mutta useimmiten jännittäjä kokee tilanteen yhtä kammottavaksi palautteesta huolimatta. Negatiiviset kokemukset useimmiten laskevat itsevarmuutta ja pahimmillaan itsetunto saattaa saada kolhuja. Varmasti jokainen meistä osaa antaa vihjeitä jännittäjälle, mutta kuinka moni pystyy sisäistämään itse ohjeet ja toimimaan niiden mukaan? Jokainen jännittäjä itse tietää, että hikoilevat kädet ja punainen hehku kasvoilla ei katoa, vaikka esiintymistä kuinka harjoittelisi.

Varmasti jokaisella minut tuntevalla ihmisellä on minusta kuva vahvana esiintyjänä.
Tämä ei ole ihmettelemisen aihe, koska olen todella puhelias keskustelu- ja ryhmätilanteissa. Ihmiset kuitenkaan eivät näe lävitseni, joten he eivät osaa edes aavistaa, kuinka vaikea minun on olla joukon edessä ja esiintyä.

Oman opiskelutaipaleeni aikana, olen joutunut esiintymään useasti. Onneksi kohdalleni on aina osunut kannustavat opiskelutoverit, jotka eivät ole saaneet minua tuntemaan oloani epämukavaksi luokan edessä. He ovat kuunnelleet puhettani, eikä kukaan ole hihitellyt takarivissä, niin kuin lukiossa. Itse jännittäjänä tiedän, että esiintyminen ei ole ylitsepääsemätön asia, mutta tilanne on nopeammin ohi jos huomaa kuuntelijoiden pitävän aihettani mielenkiintoisena.

Oman vuoroni odotus saa jo sykkeeni nousemaan pelottavan korkealle. Kävelyn aikana luokan eteen toistan päässäni: ”jokainen meistä joutuu esiintymään, jokainen meistä joutuu esiintymään…”. Tunnen punan kiipeilevän leuasta kohti otsaa. Esiintymistilanteessa koen, että kieleni menee solmuun ja ajatuskin puheen ulosannista katoaa. Jalkani ovat vetelät ja kasvoni varmasti punaisemmat kuin paloauto. Käteni tärisevät ja yritän lukea paperista hyppimättä rivien yli. Katson paperia liian tarkasti ja puhuessani mietin opettajien antamia ohjeita: ”Muista katsoa puhuessasi yleisöön…”.

Olen aina saanut esiintymisestäni kehittävää palautetta, mutta en koskaan negatiivista. Palaute on useimmiten kohdistunut esittämäni aihealueen rajaukseen ja sen sisältöön positiivisessa mielessä. Kehittävää ja rakentavaa palautetta olen saanut katseen säilyttämiseen yleisössä ja ajoittaiseen puheen nopeuteen. Itse koen näiden johtuvan jännittämisestä. Hauskinta tässä onkin omasta mielestäni se, että olen ainoa, joka huomaa jännitykseni. On myös hyvin mahdollista, että esiintymistäni katselleet ihmiset eivät ole halunneet sanoa totuutta juuri sen vuoksi, että esiintymiseni jatkossa olisi helpompaa.

Koen vahvuudekseni esiintymisessä sen, että ihmiset luulevat minun olevan rohkea. Näin ihmiset keskittyvät puhumiseeni, eivätkä siihen, että minä jännitän. Olen aina pitänyt puheen valitsemastani aiheesta, joten se on ollut omalla tavallaan helpompaa kuin annettu aihe. Tästä johtuen jännitän seuraavaa esiintymistäni. Aihe josta puhun, on melko haastava, eikä herätä edes minun omaa mielenkiintoani. Tilanne tulee olemaan juuri sellainen, kuin aiemmin teille kuvailin!

Ryhmätilanteissa selviydyn hyvin. Omasta mielestäni kunnioitan kaikkien mielipiteitä ja pyrin keskustelemaan, muita keskeyttämättä. Jokaiselle tulee antaa mahdollisuus kertoa ehdotuksia ja tuomaan itsensä esille. Keskustelu ryhmässä on välillä hankalaa, muta hyvä tiimi toimii. Lopputulos on useimmiten paras mahdollinen, koska ryhmän tavoite on yhteinen. Ryhmässä kaikkien jäsenten mielipiteitä kunnioitetaan ja kootaan harkitusti yhteen. Ryhmätyöskentelyssä tehtäviä on mahdollisuus jakaa, kunhan jokainen ryhmän jäsen on sitoutunut yhteiseen päämäärään samalla panoksella.

Kirjoittaminen ei ole aina helppoa. Olen todennut, että koskaan ei saa miettiä lausetta liian tarkasti, jotta oma persoona heijastelisi rivien välistä. Jokaisella on kuitenkin täysin oma tyylinsä kirjoittaa. Omasta mielestäni on helpompi kirjoittaa, jos aihe kiinnostaa minua. Minun tarvitsee myös saada kirjoittamiseen jonkinlainen inspiraatio, jotta se tuntuisi mukavalta ja luontevalta. Useimmiten silloin alkaa aiheita virrata jopa niin paljon, että ei tiedä minkä aiheen valitsee. Pidän kirjoittamisesta, jos sanoja virtaa paperille nopeammin kuin ajatus juoksee päässäni. Hermostun nopeasti, jos en keksi aihetta, tai sopivaa sanavalintaa. Silloin tiedän myös sen, että kyseessä ei ole minulle oikea hetki aloittaa kirjoittamista. Sen vuoksi pyrin aloittamaan ajoissa, jotta saan kaiken valmiiksi annettuun päivämäärään mennessä. Parhaiten pystyn keskittymään kirjoittamiseen kotona täydessä hiljaisuudessa. En kuitenkaan sano, että kirjoittaminen olisi minulle helppoa. Minulle tuottaa välillä ongelmia kielellisesti oikein kirjoittaminen. Olisi varmasti hyvä kaivaa pölyttyneet kielioppikirjat lukioajoilta ja palauttaa kielioppisääntöjä mieleen.